VASU — SadunTaikaa.pdf

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 

 

LAPSEN KEHITYSMAHDOLLISUUKSIEN VAALIMINEN ON KAIKEN KASVATUKSEN PERUSTA

 

1. JOHDANTO

Luo­mu­päi­vä­ko­ti Sadun­Tai­kaa on pie­ni, stei­ner­pe­da­go­gi­ses­ti suun­tau­tu­nut yhden ryh­män päi­vä­ko­ti Lah­den kau­pun­gin ydin­kes­kus­tas­sa, Päi­jät — Hovin ker­ho­ti­las­sa, Päijänteenkatu17. Sadun­Tai­kaa aloit­ti toi­min­tan­sa 1.8. 2017. Lap­si­ryh­män vah­vuu­dek­si pää­tet­tiin 8 ‑10 las­ta.
Pihan leik­ki­paik­ka, Kol­kan­puis­to ja Kari­nie­men vir­kis­ty­sa­lue ovat leik­ki­paik­ko­jam­me. Kau­pun­gin kir­jas­to, teat­te­ri, kaup­pa­to­ri ja Kis­a­puis­ton-urhei­lu­kent­tä kuu­lu­vat lähialueisiimme.

 

2. ARVOPERUSTA

Muun var­hais­kas­va­tuk­sen tavoin myös Sadun­Tai­kaa — päi­vä­ko­din var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­man arvo­pe­rus­ta ja perus­pe­ri­aa­te on lap­sen edun ensi­si­jai­suus. Lap­sel­la on oikeus ter­vey­teen, hyvin­voin­tiin, huo­len pitoon, tasa-arvoi­seen koh­te­luun ja suo­je­luun, sekä mie­li­pi­teen huo­mioon otta­mi­seen, YK:n Lap­sen oikeuk­sien sopi­muk­sen, var­hais­kas­va­tus­lain, sekä YK:n,7 vam­mais­ten hen­ki­löi­den oikeuk­sia kos­ke­van yleis­so­pi­muk­sen mukai­ses­ti.
Olem­me myös stei­ner­pe­da­go­giik­kaan suun­tau­tu­va päi­vä­ko­ti, joten toi­min­tam­me poh­jaa Stei­ner-peda­go­gi­sen var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­man perus­tei­siin. Sovel­tu­vil­ta osin hyö­dyn­näm­me myös Lah­den kau­pun­gin var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­maa yksik­köm­me suun­ni­tel­mas­sa.
Lap­suus on itsei­sar­vo ja sik­si mer­ki­tyk­sel­li­nen, niin­pä peda­go­gii­kas­sam­me on tär­ke­ää lap­suu­den
vaa­li­mi­nen, kas­vu­rau­han takaa­mi­nen ja lap­sen oikeus lap­suu­den huo­let­to­muu­teen ja tur­vaan.
Jokai­nen lap­si on ainut­ker­tai­nen ja arvo­kas juu­ri sel­lai­se­na kuin on. Jokai­sel­la lap­sel­la on myös
oikeus tul­la näh­dyk­si, kuul­luk­si ja ymmär­re­tyk­si. Pie­ni lap­si­ryh­mä sal­lii näke­mi­sen ja antaa
kas­vat­ta­jal­le mah­dol­li­suu­den tark­kaan havain­noin­tiin. Kas­vat­ta­ji­na ohjaam­me jaL tuem­me las­ta
hänen pyr­ki­myk­ses­sään kas­vaa omak­si itsek­seen.
Kas­va­tus vapau­teen on tär­keä näkö­kul­ma peda­go­giik­kaam­me. Vapau­den näem­me
pää­mää­rä­nä, emme meto­di­na. Las­ten eri­lai­suut­ta ja eri­lai­sia toi­min­ta­ta­po­ja arvos­te­taan ja
kai­kes­sa toi­min­nas­sa pyri­tään oikeudenmukaisuuteen.

 

3. HUOLTAJIEN KANSSA TEHTÄVÄ YHTEISTYÖ

Per­he-tapaa­mi­set tee­moi­neen raken­ta­vat poh­jaa päi­vä­ko­ti­työl­lem­me ja luo­vat luot­ta­mus­ta
kas­vat­ta­jien ja per­hei­den väli­sel­le yhteis­työl­le.
Yhteis­työs­sä ote­taan huo­mioon per­hei­den moni­nai­suus, yksi­löl­li­set tar­peet ja huol­ta­juu­teen
liit­ty­vät kysy­myk­set. Per­hei­den asiak­kuus­tar­peet kuul­laan ja huo­mioi­daan hie­no­tun­tei­suut­ta
nou­dat­taen, lap­si- ja per­he­läh­töi­syy­den poh­jal­ta. Yhteis­työn pää­pai­no on aina hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa
vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa, jos­sa voi­daan hyö­dyn­tää myös viestintävälineitä.

Tar­peen vaa­ties­sa käy­täm­me tulk­kia tai kieliavustajaa.

Las­ten ja huol­ta­jien näke­myk­set ote­taan huo­mioon toi­min­nan toteut­ta­mi­ses­sa ja las­ten var­hais­kas­va­tus­suun­ni­tel­man laa­ti­mi­ses­sa. Kaik­ki kas­va­tuk­sen käy­tän­nöt perus­tu­vat tie­toon lap­sen kehi­tyk­ses­tä. Läh­dem­me sii­tä käsi­tyk­ses­tä, että lap­si orien­toi­tuu maa­il­maan luot­ta­muk­ses­ta, että maa­il­ma on hyvä; SIKSI LAPSEN ON TÄRKEÄÄ SAADA KOKEA: MAAILMA ON HYVÄ.

Monia­lais­ta yhteis­työ­tä teem­me van­hem­pia kuul­tuam­me ja lain­sää­dän­nön sal­li­mis­sa puit­teis­sa,
sosi­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon ammat­ti­lais­ten kanssa. 

 

4. TOIMINTA-AJATUS

Meil­lä on tavoit­tee­na hyvin­voi­va lap­si. Kos­ka var­hais­lap­suus on lei­kin ja toi­min­nan aikaa, omaeh­toi­nen vapaa leik­ki on kes­kiös­sä. Stei­ner­pe­da­go­gi­sen näke­myk­sen mukaan pie­ni lap­si oppii nime­no­maan jäl­jit­te­lyn ja teke­mi­sen ja lei­kin kaut­ta. Hän leik­kii taval­laan maa­il­man itsel­leen. Toi­min­nal­li­suus on lap­sen luon­tai­nen ole­mi­sen muo­to.
Sään­nöl­li­nen vuodenaika‑, viik­ko- ja päi­vä­ryt­mi luo­vat osal­taan tur­val­li­sen leikkiympäristön.

Päi­vä­ko­tim­me on Luo­mu-päi­vä­ko­ti, joten kes­tä­vä­ke­hi­tys on osa arkeam­me. Laa­du­kas luon­non­mu­kai­nen ravin­to on mie­les­täm­me ter­veen kas­vun perus­ta ja näin osa Sadun­Tai­kaa ‑päi­vä­ko­din peda­go­giik­kaa.
Ruo­ka on kas­vis- ja vil­ja­poh­jais­ta Luo­mu-ruo­kaa. Lap­sil­la on mah­dol­li­suus osal­lis­tua ruu­an­val­mis­tuk­sen vai­hei­siin kyky­jen­sä mukai­ses­ti. Jäte­la­jit­te­lun peri­aa­tet­ta nou­da­te­taan tarkasti.

Arjen eri tilan­teis­sa Sadun­Tai­kaa — päi­vä­ko­din kas­vat­ta­jat havain­noi­vat las­ta ja lap­si­ryh­mää tar­kas­ti. Lap­si koh­da­taan aina puhu­mal­la hänel­le kau­niis­ti ja koh­dis­te­tus­ti. Las­ta kun­nioi­te­taan ja aikui­sen sylis­tä hänel­le löy­tyy aina tilaa. 

 

5. HOITO KASVUN TUKENA

Sadun­Tai­kaa — päi­vä­ko­din lap­set ovat hyvin pie­niä ( 1 – 3v ). Pie­ni lap­si tar­vit­see hoi­toa ja huo­len­pi­toa ihan kai­kis­sa arjen toi­mis­sa, joten toi­min­tam­me on täl­lä het­kel­lä hyvin hoi­va­pai­not­teis­ta. Päi­vä­ko­dis­sam­me las­ten hoi­to muo­dos­tuu päi­vit­täis­ten rutii­nien tois­tu­vuu­des­ta:
– syö­mi­nen, juo­mi­nen
– yhdes­sä teke­mi­nen
– lepo, uni
– hygie­nia
– ulkoi­lu
– pukeu­tu­mi­nen
– tun­nis­te­taan ‑ja huo­mioi­daan lap­sen tarpeet.

Tavoit­tee­na on, että lap­sel­la on tur­val­li­nen olo ja että hänes­tä väli­te­tään ja että päi­vä­ko­dis­ta muo­dos­tuu hänel­le tut­tu ja tur­val­li­nen paikka.

Hoi­van tavoit­tee­na on:
lap­sen itse­luot­ta­mus kas­vaa, hoi­to aut­taa ja vah­vis­taa sosi­aa­lis­ten suh­tei­den muo­dos­tu­mis­ta. Lap­sel­le vara­taan aina mah­dol­li­suus pääs­tä syliin. Hoi­dol­li­sia tar­pei­ta, joi­hin pyrim­me vas­taa­maan, ovat lähei­syy­den tar­ve, oman tilan koke­mi­sen tar­ve ja tur­val­li­set rajat.

 

6. RAVINTO

Sadun­Tai­kaa ‑päi­vä­ko­dis­sa syö­dään kas­vis­pe­rus­tais­ta Luo­mu-ruo­kaa. Per­hei­tä on kuul­tu ravin­to­ky­sy­myk­sis­sä ja yhdes­sä todet­tu las­ten päi­vit­täi­nen ravin­non saan­ti ter­veel­li­sek­si ja moni­puo­li­sek­si. Aamiai­nen ja väli­pa­la val­mis­te­taan päi­vä­ko­din omas­sa keit­tiös­sä. Lou­nas oste­taan Luo­mu-lou­nas ravin­to­la Mea — Man­nas­ta. Vii­kon ruo­ka­lis­ta on aina näh­tä­vil­lä päi­vä­ko­din ilmoi­tus­tau­lul­la.
Sadun­Tai­kaa — päi­vä­ko­din koko hen­ki­lö­kun­ta ate­rioi aina las­ten kans­sa. Ruo­kai­lu­ti­lan­tees­ta muo­dos­tuu rau­hal­li­nen yhdes­sä­olon koke­mus, jos­sa lap­set oppi­vat hyviä pöy­tä­ta­po­ja. Lap­set voi­vat osal­lis­tua myös vii­koit­tai­seen lei­po­mis­het­keen. Itse teh­dyt Luo­mu­ko­ko­jy­vä­säm­py­lät mais­tu­vat mauk­kail­ta. Ylpeä­nä nii­tä voi esi­tel­lä myös kotiin viemisenä. 

 

7. PUKEUTUMINEN JA ULKOILU

Pukeu­tu­mis­ti­lan­teis­sa las­ta kan­nus­te­taan oma­toi­mi­suu­teen kehuen ja innos­taen.
Aikui­nen läs­nä­olol­laan on val­mis aut­ta­maan las­ta seu­raa­mal­la toi­min­nan kul­kua ja aut­ta­mal­la vai­kei­den vai­hei­den yli. Pukeu­du­taan aina sään mukai­ses­ti ja huo­mio­lii­ve­jä käyt­täen. Päi­vit­täi­nen ulkoi­lu tapah­tuu oman pihan leik­ki­pai­kas­sa tai lähei­ses­sä Piha­puis­tos­sa, jos­sa päi­vä­ko­dil­la on leik­ki­vä­li­ne­laa­ti­kot. Lähi­maas­to­jen moni­muo­toi­suut­ta (Kari­nie­mi ) hyö­dyn­ne­tään retkillä.

 

8. LEPO JA UNI

Päi­vä­le­vol­le lap­set mene­vät lou­naan jäl­keen. Lepo­het­kel­le lap­set saat­te­lee sama hoi­ta­ja, joka lap­sia kuun­nel­len ja hei­dän kans­saan on ollut luo­mas­sa juu­ri heil­le sopi­vat päi­vä­le­po­käy­tän­nöt. Jokai­nen lap­si pei­tel­lään omaan vuo­tee­seen ja anne­taan hänel­le hyvän unen toi­vo­tuk­set. Lepo­huo­ne pide­tään rau­hal­li­se­na ja yksi­löl­li­set unen­tar­peet huomioidaan.

 

9. HYGIENIA

Jokai­sel­la on oikeus hen­ki­lö­koh­tai­seen puh­tau­teen ja sii­tä huo­leh­di­taan päi­vä­ko­dis­sam­me.
Siis­teys­kas­va­tus­ta toteu­te­taan jous­ta­vas­ti ja lap­sen­tah­ti­ses­ti. Las­ta kan­nus­te­taan oma­toi­mi­suu­teen myös WC- asiois­sa. Käsi­hy­gie­nia-tavoit­tee­na on että käsien­pe­sus­ta muo­dos­tui­si lap­sel­le tapa. 

 

10. LAPSELLE OMINAISET TAVAT TOIMIA

10.1 Leik­ki­mi­nen

Lap­si oppii leik­ki­mäl­lä. Lei­kil­lä on vah­va osuus päi­vän kulus­sa ja sil­le anne­taan pal­jon tilaa toi­min­nan suun­nit­te­lus­sa. Aikui­nen osal­lis­tuu las­ten leik­kei­hin havain­noi­mal­la vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­ja ja tuke­mal­la ystä­vyys­suh­tei­den kehit­ty­mis­tä. Leik­ke­jä rikas­tut­ta­vat sadut, lorut, nuk­ke­teat­te­ri ja leik­ki­ma­te­ri­aa­lit (roo­lia­sut, maja­puut ja kan­kaat ).Leik­ki­vä­li­neil­lä on säi­ly­tys­pai­kat, joi­ta lap­set hoitavat.

 

10.2 Liik­ku­mi­nen

Päi­vä­ko­tim­me lii­kun­nan perus­ta lepää arki­lii­kun­nas­sa. Viik­ko­ryt­mis­säm­me on ret­ki­päi­vä, jol­loin vael­lam­me päi­vä­ko­tim­me lähel­lä ole­vaan luon­non­puis­toon. Päi­vit­täi­nen käve­ly­mat­ka omaan leik­ki­puis­toon (Piha­puis­to ) tuo vir­kis­tä­vän lii­kun­ta­ko­ke­muk­sen. Kii­pei­ly, kei­nu­mi­nen, pal­loi­lu ja pii­lo­sil­la olo kuu­lu­vat puis­ton toi­min­toi­hin, hiek­ka­laa­tik­ko­kai­vauk­sia unoh­ta­mat­ta. Ker­ran vii­kos­sa, päi­vä­ko­din ava­ras­sa leik­ki­ti­las­sa, on ohjat­tu satu­lii­kun­ta­tuo­kio.
Lii­kun­ta — ja lau­lu­lei­kit, sekä keho-soit­ti­mien mukaan otta­mi­nen aamui­sin, kuu­lu­vat
jokai­seen päi­vään. Tasa­pai­non kehit­ty­mis­tä tue­taan eri­lai­sis­sa arki­sis­sa tilan­teis­sa: Esim. Aamu­pii­ris­sä, puke­mis- ja ves­sa­tus­ti­lan­teis­sa, por­tais­sa kii­peä­mi­ses­sä ( omal­le pihal­le joh­ta­vat portaat ).

 

 10.3 Tut­ki­mi­nen

Lap­si on luon­nos­taan ute­li­aan tie­don­ha­lui­nen. Hän on taval­laan ihme­tel­len antau­tu­nut maa­il­mal­le. Omaeh­toi­nen vapaa leik­ki on foo­ru­mi, jos­sa päi­vä­ko­tim­me lap­set voi­vat toteut­taa ihmet­te­le­vää, kokei­le­vaa ja oival­ta­vaa leik­kio­tet­taan. Eri­tyi­ses­ti pyrim­me tuke­maan lap­sen inno­va­tii­vi­sen poten­ti­aa­lin säi­ly­mis­tä, hänen luon­tais­ta kyky­ään itse rat­kais­ta ympä­ris­tös­tään nouse­via ongel­mia. Läs­nä ole­va aikui­nen voi elää muka­na kysy­myk­sin. Mate­maat­ti­sen ajat­te­lun kehit­ty­mis­tä tue­taan arki­päi­vän eri tilan­teis­sa: Pöy­dän kat­ta­mi­ses­sa, lelu­jen lajit­te­lus­sa, sor­mi­lei­keis­sä. Ver­tai­lu, mää­rät, luo­kit­te­lu ja jär­jes­tys elä­vät arjen töis­sä yhdes­sä tehden.

Ret­kil­lä ja ulkoil­les­sa teem­me havain­to­ja ympä­röi­vän luon­non ilmiöis­tä. Tut­tu ret­ki- ja leik­ki­paik­ka muo­dos­tuu vuo­den myö­tä lap­sil­le lähei­sek­si, se on jat­ku­van tut­ki­muk­sen koh­de. Lap­set koke­vat ja teke­vät havain­to­ja vuo­de­nai­ko­jen vaih­tu­mi­ses­ta. Met­sä vaa­lii eri­tyi­ses­ti las­ten ais­ti­herk­kyyt­tä ja on sen vuok­si tär­keä ret­ki­koh­de. Lap­sen ikä­ta­son ja kiin­nos­tuk­sen niin vaa­ties­sa, tut­kim­me aina myös lähem­min oppi­mi­sym­pä­ris­tös­tä löy­ty­viä luonnonilmiöitä.

 

10.4 Lap­sen osallisuus

Lap­sen osal­li­suus poh­jaa päi­vä­ko­tim­me arvoi­hin. Inklusii­vi­seen toi­min­ta­kult­tuu­riin perus­tuen pyrim­me luo­maan päi­vit­täin tutun ja tur­val­li­sen ilma­pii­rin. Sii­nä lap­si voi roh­keas­ti ilmais­ta itse­ään ja orien­toi­tua vapaas­ti leik­kiin. Las­ta havain­noi­mal­la ja kes­kus­te­le­mal­la lap­sen kans­sa pyrim­me löy­tä­mään kun­kin lap­sen yksi­löl­li­set — ja eri­tyis­tar­peet.
Eri­tyis­tä tukea tar­vit­se­vaa las­ta ja myös hyvin pien­tä las­ta aut­taa päi­vä­ko­dis­sam­me kii­ree­tön, kodin­omai­nen oppi­mi­sym­pä­ris­tö, sekä sään­nöl­li­nen päi­vä- viik­ko- ja vuodenaikarytmi. 

 

11. HYVINVOINNIN EDISTÄMINEN

11.1 Tun­ne­tai­dot

Ter­ve emo­tio­naa­li­nen — ja sosi­aa­li­nen kehi­tys tar­vit­see perus­tak­seen hyvän itse­tun­non.
Hyvän itse­tun­non omaa­va lap­si luo hel­pos­ti uusia vuo­ro­vai­ku­tus­suh­tei­ta. Kos­ka hän hyväk­syy itsen­sä on hänen on help­po hyväk­syä muut ihmi­set ympä­ril­lään ja tun­tea hei­tä koh­taan myö­tä­tun­toa. Sadun­Tai­kaa- päi­vä­ko­dis­sa kan­nus­tam­me lap­sia ja annam­me heil­le pal­jon posi­tii­vis­ta palau­tet­ta. Roh­kai­sem­me hei­tä oma­toi­mi­suu­teen ja pie­nem­pien aut­ta­mi­seen. Autam­me las­ta pää­se­mään yllät­tä­vien tun­ne­ryöp­py­jen yli tun­nis­ta­mal­la ja nimeä­mäl­lä nii­tä ja ker­to­mal­la lap­sel­le aina hänen hyvis­tä tai­dois­taan ja sii­tä, että yhdes­sä me sel­viäm­me.
Vies­tim­me lap­sel­le, että hän on ainut­ker­tai­nen ja arvo­kas, otta­mal­la hänet syliin, halaa­mal­la tai pitä­mäl­lä hän­tä vain lähel­lä. Kos­ka sosi­aa­li­set tai­dot ovat opit­tu­ja, lap­set ovat val­miuk­sil­taan hyvin eri tasoi­sia päi­vä­ko­tiin tul­les­sa. Yhdes­sä las­ten kans­sa pyrim­me luo­maan hen­keä, jos­sa jokai­nen lap­si on hyväk­syt­ty juu­ri sel­lai­se­na kun on. Arjen teh­tä­vis­sä koros­tam­me yhteis­tä teke­mis­tä ja aut­ta­mis­ta, emme kil­pai­lua.
Kai­kis­sa arjen tilan­teis­sa koros­tuu yhdes­sä toi­mi­mi­nen. Ryh­män jäse­ni­nä har­joit­te­lem­me luvan kysy­mis­tä, tois­ten aut­ta­mis­ta, asioi­den jaka­mis­ta, konflik­tien ratkaisemista.

 

11.2 Lap­sen tukeminen

Vasu-työs­ken­te­lyn alku­kes­kus­te­lus­sa puhum­me lap­sen huol­ta­jien kans­sa lap­sen vah­vuuk­sis­ta ja kiin­nos­tuk­sen koh­teis­ta ja mah­dol­li­ses­ta tuen tar­pees­ta. Käym­me van­hem­pien kans­sa läpi eri­lai­siin tuki­muo­toi­hin liit­ty­viä asioi­ta. Jokai­nen lap­si voi kas­vun­sa jos­sain vai­hees­sa tar­vi­ta eri­tyis­tä tukea ja ohjaus­ta, joten riit­tä­vän aikai­sel­la ja oikein koh­den­ne­tul­la tuel­la voi­daan edis­tää lap­sen kehi­tys­tä, oppi­mis­ta ja hyvin­voin­tia.
Tuki suun­ni­tel­laan aina lap­sen van­hem­pien kans­sa. Vasuun kir­ja­taan aina tuen tar­ve ja se miten ja mitä tukea lap­si on päi­vä­ko­dis­sam­me saa­nut.
Sadun­Tai­kaa-päi­vä­ko­din var­hais­kas­va­tus­ta toteu­te­taan inkluusion peri­aat­tei­den mukai­ses­ti. Kaik­ki ote­taan mukaan ja kiusaa­mis­ta ei hyväk­sy­tä, sik­si las­ten toi­min­nan havain­noin­ti on tär­ke­ää. Sel­keä arjen struk­tuu­ri, posi­tii­vi­nen ilma­pii­ri ja kas­vat­ta­jan hyväk­sy­vä mal­li ( esi­ku­va) luo­vat poh­jaa hyväl­le
oppi­mi­sym­pä­ris­töl­le ja iloi­sel­le toi­min­nal­le sii­nä.
On tär­ke­ää, että lap­si voi saa­da tar­vit­taes­sa tukea myös mui­den lap­sia ja per­hei­tä pal­ve­le­vien taho­jen kaut­ta; kuten las­ten­neu­vo­la, kas­va­tus- ja per­he­neu­vo­la, sekä vam­mais­pal­ve­lut. Monia­lais­ta yhteis­työ­tä ohjaa aina lap­sen edun ensisijaisuus.

 

11.3 Ilmai­sun muodot

Sadun­Tai­kaa — päi­vä­ko­dis­sa lap­si leik­kii, liik­kuu ja tai­tei­lee. Kai­ken toi­min­nan läpi leik­kaa se kult­tuu­ri­nen vir­taus, jos­sa eläm­me ja jos­ta hen­gi­täm­me. Lap­si kehit­tää oppi­mis­val­miuk­si­aan eri­lais­ten ilmai­su­muo­to­jen avul­la. Kult­tuu­riin ja eri ilmai­su­muo­toi­hin tutus­tu­mi­nen vah­vis­taa las­ten osal­lis­tu­mi­sen ja vai­kut­ta­mi­sen val­miuk­sia sekä moni­lu­ku­tai­don kehit­ty­mis­tä. Lap­si­ryh­män ikä­kau­den huo­mioi­den teem­me ret­kiä kir­jas­toon, teat­te­riin ja kon­sert­tei­hin.
Ilmai­sul­li­si­na muo­toi­na toteu­tam­me päi­vä­ko­dis­sam­me musiik­kia, draa­maa, käden­töi­tä, kuval­lis­ta ilmai­sua, kehol­lis­ta ilmai­sua, suul­lis­ta ilmaisua

 Musiik­ki: Lau­lu, soit­to, impro­vi­saa­tio ja musii­kin kuuntelu.

 Draa­ma: Las­ten omat nuk­ke­teat­te­rie­si­tyk­set ja puvus­te­tut roolileikit.

 Käden työt: Eri­lais­ten mate­ri­aa­lien käsit­te­ly; muo­vai­lu, huo­vu­tus, puun hiominen

 Kuval­li­nen ilmai­su: Piir­tä­mi­nen, maa­laa­mi­nen, askartelu

 Kehol­li­nen ilmai­su: leik­ki, tans­si, tai­to­temp­pui­lu, pii­ri­lei­kit, draama

 Suul­li­nen ilmai­su: Satu­jen ker­to­mi­nen, kuva­kir­jo­jen kat­se­le­mi­nen( myös tai­de­kir­jat )
lorut­te­lu, sadut­ta­mi­nen, las­ten kir­jal­li­suu­teen tutustuminen.

 

11.4 Kie­len rikas maailma

Arjen vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teis­sa ja lei­keis­sä las­ten kie­lel­li­set tai­dot kehit­ty­vät.
Päi­vä­ko­dis­sam­me toteu­tuu päi­vit­täin sadun­ker­ron­ta­tuo­kio. Kir­jois­ta lue­tut sadut ja tari­nat kehit­tä­vät kie­lel­lis­tä ilmai­sua, mie­li­ku­vi­tus­ta ja vah­vis­ta­vat lap­sen kes­kit­ty­mis­ky­kyä. Nuk­ke­teat­te­rie­si­tyk­set ja roo­li­lei­kit rikas­tut­ta­vat sana­va­ras­toa. Yhtei­set lau­lut, leik­ki­lau­lut ja lorut rikas­ta­vat sana­va­ras­toa ja roh­kai­se­vat itseil­mai­suun.
Las­ten kans­sa kes­kus­tel­laan myös pal­jon. Eri- ja kult­tuu­ri­taus­tai­sil­le lap­sil­le laa­dim­me päi­vä­ko­dis­sam­me kak­si­kie­li­syy­den suun­ni­tel­man, tuke­maan suo­men kie­len oppi­mis­ta. Tuke­na oppi­mi­ses­sa käy­täm­me myös kuvia.

 

11.5 Yhtei­söm­me

Päi­vä­ko­dis­sam­me koh­taam­me lap­sen ensin. Hän saa rau­has­sa tutus­tua kave­rei­hin ja leik­kei­hin hoi­ta­jan kans­sa. Van­hem­piin tutus­tum­me puhe­lin­kes­kus­te­lun jäl­keen, hoi­to­so­pi­muk­sen laa­ti­mi­sen yhtey­des­sä, jos­sa myös lap­si voi olla läs­nä. Tapaa­mi­ses­sa käy­dään alku­kes­kus­te­lu, johon lap­si voi osal­lis­tua ikä­ta­son­sa — ja kiin­nos­tuk­sen­sa mukai­ses­ti.
Päi­vä­ko­dis­sam­me on vuo­den aika­na usei­ta juh­lia. Jokai­nen lap­si huo­mioi­daan syn­ty­mä­päi­vä­nään eri­tyi­ses­ti. Hän saa olla oman päi­vän­sä juh­lit­tu kunin­gas. Pyrim­me anta­maan syn­ty­mä­päi­vä­juh­las­sa lah­jak­si myös aineet­to­mia lah­jo­ja.
Syk­syi­sin vie­täm­me yhteis­tä päi­vää iso­van­hem­pien / tär­keän ihmi­sen kans­sa. Isän­päi­vä­nä isät kut­su­taan päi­vä­ko­dil­le vie­raak­si ja äitien­päi­vä­nä äidit saa­vat kut­sun. Jou­lu­juh­laa, ja kevät­juh­laa vie­te­tään las­ten ohjel­mal­li­se­na juh­la­na. Pää­siäi­sen juh­laa lähes­tym­me kevään herää­mi­sen merkeissä.